Sisältö
- Tärkein ero - amfotroottinen vs. amfoteerinen
- Mikä on amfiprottiikka
- Mikä on amfoteeri
- Ampfroottisen ja amfoteerisen erot
Tärkein ero - amfotroottinen vs. amfoteerinen
Amfoterismi on amfoteeristen ominaisuuksien läsnäolo. Amfoteeriset aineet ovat yhdisteitä, jotka voivat toimia sekä happona että emäksenä väliaineesta riippuen. Termi ampfrotoottinen kuvaa ainetta, joka voi sekä hyväksyä että luovuttaa protonin tai H: n+. Kaikki amfoteeriset aineet ovat amfifrotisia. Mutta kaikki amfifrotiset aineet eivät ole amfoteerisiä; jotkut oksidit ovat amfoteerisiä, mutta ne eivät ole amfifroottisia, koska ne eivät voi vapauttaa tai hyväksyä protoneja. Suurin ero amfotroottisen ja amfoteerisen välillä on se amfifotti viittaa kykyyn lahjoittaa tai hyväksyä protoneja, kun taas amfoteerinen viittaa kykyyn toimia happona tai emäksenä.
Avainalueet katettu
1. Mikä on amfiprotinen
- Määritelmä, yhdisteet
2. Mikä on amfoteerinen
- Määritelmä, yhdisteet
3. Mitä eroa on amfotroottisella ja amfoteerisella
- Avainerojen vertailu
Keskeiset termit: Happo, amfotroottinen, amfoteerinen, amfoterismi, emäs, hydroniumioni, hydroksidit, oksidit, protoni
Mikä on amfiprottiikka
Kemiassa termi ampfrotoottinen kuvaa ainetta, joka voi sekä hyväksyä että luovuttaa protonin tai H: n+. Amfifrotisella yhdisteellä on sekä happamia että emäksisiä ominaisuuksia ja se voi toimia joko happona tai emäksenä, koska happo on kemiallinen aine, joka pystyy luovuttamaan protonin, kun taas emäs on yhdiste, joka voi lahjoittaa hydroksyyli-ionin (-OH) mediaan. Esimerkiksi aminohapot ovat amfifrotisia molekyylejä. Tämä johtuu siitä, että aminohapot koostuvat amiiniryhmistä (emäksiset) ja karboksyyliryhmistä (happamasta).
Kuva 1: Aminohapot koostuvat -NH2-ryhmästä ja –COOH: sta.
Yksi tärkeimmistä amfifrotisista yhdisteistä on vesi. Kun happo luovuttaa protonin veteen, vesi voi hyväksyä protonin ja muodostaa hydroniumioneja (H3O+). Kun emäs reagoi vesimolekyylin kanssa, vesimolekyyli lahjoittaa protonin. Amfifrotinen luonne viittaa kykyyn lahjoittaa ja hyväksyä protoneja. Veden amfotroottinen luonne kuvaa veden kykyä amfifroottiseksi.
Mikä on amfoteeri
Amfoteerinen viittaa kykyyn toimia sekä happona että emäksenä. Näiden yhdisteiden käyttäytyminen riippuu väliaineesta. Vesi on hyvä esimerkki amfoteerisestä aineesta. Vesimolekyylit voivat vapauttaa protoneja tai hyväksyä protoneja ja ne voivat toimia hapona tai emäksenä. Vesimolekyylin happiatomin yksinäinen pari auttaa hyväksymään tulevan protonin.
Amfoteerinen luonne tarkoittaa amfoteerisiä ominaisuuksia. Suurin osa oksideista ja hydroksideista ovat hyviä esimerkkejä näistä aineista. Amfoteerinen oksidi on oksidi, joka voi toimia joko happona tai emäksenä suolan ja veden tuottamiseksi. Amfoterismi riippuu oksidien tai hydroksidin atomien hapetustilasta. Koska useimmilla metalleilla on useita hapetustiloja, ne voivat muodostaa amfoteerisia oksideja ja hydroksideja.
Kuva 2: Sinkkioksidi on amfoteerinen oksidi
Esimerkiksi sinkkioksidi on amfoteerinen oksidi. Se voi reagoida sekä happojen että emästen kanssa. Kun sinkkioksidi saatetaan reagoimaan rikkihapon kanssa, se muodostaa sinkkisulfaatin ja veden lopputuotteina. Kun sinkkioksidi reagoi natriumhydroksidin (vesipitoisen) kanssa, natriumsinkaatti (Na2[Zn (OH)4]). Hydroksidien katsomiseksi alumiinihydroksidi ja berylliumhydroksidi ovat yleisimpiä amfoteerisia hydroksideja.
Ampfroottisen ja amfoteerisen erot
Määritelmä
Amfiproot- tiset: Termi ampfrotoottinen kuvaa ainetta, joka voi sekä hyväksyä että luovuttaa protonin tai H: n+.
Amfiproot- tiset: Termi amfoteeri viittaa kykyyn toimia sekä happona että emäksenä.
Teoria
Amfiproot- tiset: Ampiprotiset aineet voivat sekä hyväksyä että luovuttaa protoneja.
Amfiproot- tiset: Amfoteeriset aineet voivat toimia sekä happona että emäksenä.
luonto
Amfiproot- tiset: Kaikki amfoteeriset aineet ovat amfifrotisia.
Amfiproot- tiset: Kaikki amfifrotiset aineet eivät ole amfoteerisiä.
johtopäätös
Amfoteettisen ja amfoteerisen tärkein ero on se, että amfifotti tarkoittaa kykyä luovuttaa tai hyväksyä protoneja, kun taas amfoteerinen tarkoittaa kykyä toimia happona tai emäksenä. Kaikki amfifrotiset aineet eivät kuitenkaan ole amfoteerisiä; jotkut oksidit ovat amfoteerisiä, mutta ne eivät ole amfifroottisia, koska ne eivät voi vapauttaa tai hyväksyä protoneja.
Viite:
1. Helmenstine, Anne Marie. "Ampiprotinen määritelmä." ThoughtCo, 8. maaliskuuta 2014